Olen syntynyt 1959 Ruotsissa kaupungissa nimeltään Västerås ja asunut siellä elämäni ensihetket.
Muutimme Vaasaan vuonna 1960, ja siitä tuli lapsuuden ja kouluajan kotikaupunkini, kunnes lähdin Helsinkiin opiskelemaan.
Meillä ei ollut autoa varhaisessa lapsuudessani, ja perheen luontoon suuntautuvat retket tehtiin kävellen tai polkupyörillä. Vanhempani hankkivat mökkitontin vuonna 1966 Vaasan saaristosta, Raippaluodosta Börsskär-nimisen sisäsaaren etelärannalta. Olimme niillä rannoilla ensimmäisiä, ja mökkitietäkään ei alkuun ollut, vaan noin kahden kilometrin matka taitettiin metsäpolkua pitkin jalan. Perille päästäkseen oli jopa kahlattava kaisloittuneen salmen yli. Lapsuuteni vuodet leimauttivat minut luontoon pysyvästi.
Lukioaikainen haave teoreettisen fysiikan ja filosofian opinnoista sai väistyä jo ennen alkamistaan hieman enemmän käytännön työelämään tähtäävillä opinnoilla. Suoritin diplomi-insinööri tutkinnon vuonna 1983 Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto) pääaineina automaatio ja teollisuustalous. Teknillistä korkeakoulua laajempaa näkemystä maailmaan hain Helsingin yliopiston Valtiotieteellisestä tiedekunnasta, missä saattoi opiskella monenlaista mielenkiintoista, ja valtiotieteiden maisteriksi valmistuin vuonna 1986 pääaineena kansantaloustiede. Näin jälkikäteen pitkäkestoisesti hyödyllisintä opinnoissani on ollut matemaattisen ja systeemisen ajattelutavan sisäistäminen.
Vuosikymmenten varrella olen päässyt työskentelemään monenlaisilla eri aloilla, asiantuntija- ja johtotehtävissä, strategina, yrittäjänä, kouluttajana ja konsulttina kansainvälisistä korporaatioista start up -yrityksiin, julkisen sektorin toimijoista taideorganisaatioihin. Työtehtävät ovat opettaneet minulle ennen kaikkea sen, että lopulta kaikki riippuu meistä ihmisistä, keskinäisen vuorovaikutuksemme laadusta. Onneksi me olemme hyvin saman kaltaisia kaikkialla.
Ylivoimaisen valtaosan kaikesta nykyisestä olen oppinut tutkintojen jälkeen työelämässä, ja sen lisäksi perehtymällä monipuolisesti asioihin filosofiasta matematiikkaan, luonnontieteistä ihmistieteisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin. Arvostan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa ja tietokirjoja, mutta nautin myös muustakin kirjallisuudesta, runoudesta ja ajatelmista.
Aikanaan olin kahteenkin kertaan aloittamassa tohtorinopinnot, ja tohtori ehkä olisinkin, jollei kapeita tutkimuskysymyksiä selvästi laajempi paneutuminen asioihin olisi niin kiehtovaa. Moniulotteisen mielen uteliaisuutta on vaikea sammuttaa.
Kaltaiselleni ihmiselle ei ole vakiintunutta ammattinimikettä, saati tutkintoa, ja vaikka olisi tarvittaisiin vuosikymmeniä ammattiin valmistumiseen. Ehkä nimeksi voisi sopia systeemikko, systemologi, systeatri, systemisti, systemaisteri, tai jotain edellisten kaltaista. Kaikkia niitä yhdistää neljä alkukirjainta syste, ja se viittaa systeemisyyteen eli kokonaisuuksien ymmärrykseen; ne muodostuvat erilaisista osista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista – ja niitähän riittää.